Pieni tyttö käveli lumisateessa ihmetellen lumihiutaleiden kauneutta. Hän
pohdiskeli mielessään miten jokainen lumihiutale oli erilainen kun niitä
katsoi oikein läheltä. Kaukaa katsottuna ne näyttivät kaikki niin
samanlaisilta. Hänen suruksensa kauniit lumihiutaleet sulivat hänen
kädelleen ennen kuin hän ehti tutki niitä tarkemmin. Mutta hän huomasi
myös, että maahan ehtineet hiutaleet eivät sulaneet vedeksi vaan tulivat
osaksi suurempaa tarkoitusta. Miten jostakin niin pienestä voi rakentua
jotain niin suurta?

Tarinan opetus: Ihminen on kuin lumihiutale. Kaukaa katsottuna ihmiset
voivat olla samanlaisia, mutta kun heihin tutustuu, huomaa ettei ole
olemassa kahta täsmälleen samanlaista ihmistä. Jokainen on oma
ainutlaatuinen itsensä. Jokainen on juuri oikea sekoitus hyvää ja pahaa,
onnistumisia ja epäonnistumisia. Yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea, mutta
yhdessä pystymme ihmeisiin. Juuri siksi on tärkeää, että on ystäviä, jotka
auttavat meitä kun omat voimamme eivät riitä. Ihmisiä, jotka näyttävät
meille suuntaa silloin, kun kompassi on hukkunut.

Tyttö jatkoi matkaansa ja kompastui kiveen. Hän huomasi kuinka osa
lumihiutaleista muutti väriään viattoman valkoisesta heleän punaiseksi.
Hän säikähti, mutta rauhoittui huomatessaan sen olevan vain pieni haava
kädessä. Ensihädiksi hän sitoi siihen taskussaan olleen liinan.
Suutuksissaan hän otti kiven maasta ja paiskasi sen niin kauas kuin
pystyi. Kuului lasin sirpaleiden helinää kun kivi lävisti ikkunan. Tyttö
kirosi mielessään mitä oli tehnyt. Eihän kivi ollut aiheuttanut hänen
kompastumistaan. Hän itse oli kävellyt niin ajatuksissaan, ettei ollut
katsonut eteensä.

Tarinan opetus: Elämän polut ovat täynnä kiviä, joihin jokainen meistä
joskus kompuroi. Toiset nousevat ylös ja iskevät takaisin. Toisille jää
arvet, jotka voivat näkyä tai olla pintaa syvemmällä. Eräät jäävät tuleen
makaamaan, ihan vaan periaatteesta. Ilman ystävien apua harva meistä
nousisi ylös. Silloinkin kun emme tajua pyytää apua, olemme enemmän kuin
kiitollisia jos ja kun joku ymmärtää tarjota apua. On asia erikseen
osaammeko sanoa sitä ääneen. Se tosi ystävissä onkin niin ihanaa, että he
osaavat ottaa ensiapupakkauksesta oikeanlaisen laastarin, ennen kuin itse
edes tajuamme tarvitsevamme sellaista. Joskus työnnämme ihmisiä pois vain
siksi, ettemme kestä kuunnella sitä kuinka oikeassa he ovat. Varsinkin jos
kritiikki kohdistuu meihin itsemme. Onneksi meillä on valikoiva muisti ja
kyky katsoa läpi sormien niin omia kuin toistemme outouksia. Juuri ne
tekevät meistä inhimillisiä ja niin rakastettavia. On ihan terveellistä,
että silloin tällöin joku pudottaa meidät maanpinnalle pilvilinnoista,
joissa niin usein viihdymme.

Kuin kohtalon ivasta alkoivat hälytyskellot soida. Tietenkin ikkunan piti
olla juuri koruliikkeen ikkuna. Nyt häntä varmasti ajatellaan varkaaksi,
mietti pieni tyttö mielessään. Hän ei nähnyt mitään muuta ratkaisua kuin
juosta tiehensä niin nopeasti kuin vain suinkin jaloistaan kykeni.

Tarinan opetus: Mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen. Varsinkin
pessimisteillä on paha tapa maalailla piruja seinille ennen aikojaan. He
kuvittelevat ihmisten ajattelevan vain pahinta. Onneksi heillä on
optimistisia ystäviä. Pakoon juokseminen on niin helppoa. Lähteä sanomatta
sanaakaan, jättäen muut yhdistelemään omia teorioitaan johtolangoista.
Sanomattakin on selvää, että vähintään yksi johtolangoista on väärä ja
yksi tulkitsijoista armoton tuomitsija, joka kääntää vaikka mustan
valkoiseksi.

Poliisi autot saapuivat ja saivat rosvon kiinni. Tyttö oli tietämättään
auttanut, sillä koruliikkeessä oli ollut oikea varas. Kaikki olivat
ymmällään siitä kuka oli heittänyt kiven ja miksi. He ajattelivat, että
varmaankin jotkin pojan koltiaiset olivat tehneet käytännön pilan.

Tarinan opetus: Teoillamme saattaa olla yllättäviä vaikutuksia toisten
ihmisten elämään. Jokainen teko ja tekemättä jättäminen aiheuttaa
ketjureaktion. Pienen pienestä laiminlyönnistä voi syntyä katastrofi ja
pienen pienestä positiivisesta ajatuksesta voi seurata jonkun toisen onni.
Liian usein väärä henkilö saa kiitokset tai haukut jonkun toisen
tekemisistä.

Tyttö meni kotiin nukkumaan. Aamulla herätessään hän näki lehdestä, mitä
oikeasti oli tapahtunut ja hymyili. Korukauppias meni hyvin mielin
töihinsä. Oikea varas oli edelleen varmassa turvassa ja kirosi mielessään
huonoa tuuriaan.

Tarinan opetus: Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Siksi
kannattaa kaikesta pimeydestä huolimatta odottaa seuraavaan aamun
sarastukseen. Asioilla on tapana järjestyä

Ja jos jaksoit lukea tänne asti nukahtamatta ja ehkä jopa hymyilit, saanen
esittää onnitteluni. Nyt sitten siihen oikeaan asiaan:
HYPERSUPERONNELLISTA JOULUA JA MEGAVAUHDIKASTA UUTTA
VUOTTA!!!!!!!!!!!!!!!!!! !!!!!!!!!!!!