Olin tänään eräällä kurssilla, jossa piti tehdä referaatti käsikirjoituksesta, siis näytelmän käännekohdat ja perusjuonen käänteet. Tarkoitus oli kirjoittaa vain kylmät faktat, ei tulkintaa. Mirja käveli kaupungilla ja näki miehen. Mies hymyili Mirjalle. Romanttinen tulkintahan tästä olisi hyvin helposti, että mies oli kiinnostunut Mirjasta ja tästä seuraa elämää suurempi rakkaustarina. Mutta mitä jos Mirjalla olikin jokin asussaan hassusti, joka vain huvitti miestä ohi mennen. Tai jos mies oli kuullut hyvän uutisen ja hymyili itsekseen ajatuksissaan ja vain silmät osoittivat Mirjan suuntaan vahingossa. Minusta oli perin kiehtova ajatus siitä, että jos tulkitset näytelmän heti, niin suljet mahdollisia ovia.

Vaikka kylmien faktojen purkaminen saattaa olla työlästä ja hetkittäin vaikeaakin, se voi ja onkin lopulta palkitsevaa. Sen sijaan, että heti sorrut kliseisiin ja perinteisiin merkityksiin, voit löytää jotain uutta. Jokin pieni yksityiskohta voi muuttaa koko tunnelman tai lopputuloksen. Mutta tulkinta on ihmiselle luonnollista. Milloin viimeksi olet ottanut jonkun asian kylmänä faktana? Hän ei puhunut minulle tänään mitään. Hän on varmasti vihainen minulle.  Tai mitähän pahaa hänelle on tapahtunut kun on niin mietteissään. Tai olempa minä huono kun en saa häntä avautumaan. Mutta mitä jos todellisuus onkin, että toinen arvosti sitä, että olit hänen lähellään. Jos hänellä ei ollutkaan mitään sanottavaa. Kuinka usein tulkitsemme toisen hiljaisuuden johtuvan itsestämme tai että hän ei nyt halua puhua.

Nyt kun tähän hiljaisuus teemaan taas päästiin, niin. Joskus tuntuu pahalta, kun ei saa sanotuksi mitä toisen läheisyys merkitsee. Se, että minä en puhu mitään, ei tarkoita, etten olisi saanut toiselta mitään. Etten olisi nauttinut siitä, että joku oli siinä. Jos ei muuta, niin kuuntelemassa kanssani hiljaisuutta. Ei aina tarvitse tehdä hulluna kaikkea ja kertoa ummet ja lammet. Joskus voi vain pysähtyä, olla, nauttia siitä että hengittää. Sitten taas päin vastaisesti se, että jollakin ei tällä hetkellä riitä aikaa sinulle, ei tarkoita, ettei hän halua olla kanssasi. Hänellä voi olla kiire, väsyttää tai muuten vain olla jotain muuta mietittävää. Lähinnä ehkä yritän taas vakuuttaa itseäni. Minulla kun tuppaa ne ajatukset menemään siihen ”minä olen paska kun kenelläkään ei ole aikaa”- moodiin hyvin äkkiä. Mutta se on hyvä kun sen tiedostaa, niin voi vaihtaa kanavaa.

”Ei asiat meihin vaikuta, vaan tulkintamme niistä.” Tai jotain vastaavaa. Tosiaan sitä tehtävää tehdessäni tajusin, että itse tulkitsin aika rankalla kädellä. Koska tapahtui a ja b niin totta kai vastaus on a+b vaikka kyseessä olisi miinuslasku. Olen kai aina tehnyt niin. Taito sekin. Maalata yksittäisistä sattumista värikäs tarina. Sitähän teen parhaillaan. Yhdistelen sanoja ja lauseita maalatakseni jonkun kuvan, ajatuksen. Pelkkien faktojen tarkastelu on yllättävän vaikeaa. Mutta sitä opetellaan taas huomenna lisää.