Eilen totesimme olleemme täällä jo kaksi viikkoa. Mihin aika on hävinnyt? Kaupassa käymiseen, syömiseen, kävelemiseen, maalaamiseen. Ensin on aamu, sitten on jo iltapäivä, kunnes on ilta ja lopulta onkin taas aamu. Hieman alkaa stressata, kun ei niitä paluulippuja tullut katottua lähtiessä.

 

”Jos olisin tiikeri, olisin puoliksi villi ja puoliksi kiltti.”

 

Kahdesta aikuisesta ja yhdestä lapsesta vain lapsi osaa vastata kysymykseen mikä hänestä tulee isona. Siihen ehkä tiivistyy lapsen ja aikuisen ero tai ainakin yksi eroista. Lapsen maailma on samalla mustavalkoinen ja rajaton. Mustavalkoinen siinä mielessä, että on helppo vastata siihen mitä minusta tulee isona. Toisaalta rajaton, kun tavaroiden ja paikkojen sanomattomat käyttösäännöt eivät vielä rajoita ajattelua. Aikuiset ovat jo pitkälti tottuneet tekemään asioita tietyllä tavalla. Osittain siksi että tuttu tapa on helpompi, sen lopputuloksen tietää jo valmiiksi. Toisaalta on tajunnut, että isona oleminen ei valkenekaan heti täysi-ikäiseksi tullessaan. Pienenä kuvitteli, että aikuiset tietävät kaiken, aikuisena tajusi, kuinka vähän aikuiset tietävät.

 

Kuinka opettaa lapselle, ettei ole haavoittumaton, mutta samalla antaa tuulta siipien alle. Täytyykö jokaisen tosiaan itse kantapään kautta kokea kaikki mustelmansa vai olisiko olemassa jotain neuvoa, jonka voittamaton uskoisi ennen ensimmäistä tai kymmenettä putoamistaan.

 

Pelko on jännä juttu. Nuorempana en pelännyt mitään. Menin pyörällä metsään oli tietä tai ei. Kiipeilin varaston hyllyillä vailla huolta. Tutustuin ihmisiin vailla huolta. Pyörään en ole koskenut vuosiin. Tosin nyt ajattelin, josko kotona taas kokeilisi uudelleen tutustumista vanhaan ystävään. Kiipeily lähinnä huimaa, jo keittiöjakkaralle nousu ilman tukea on vain hengenhädässä. Paikat täynnä ihmisiä, ovat lähinnä ahdistavia. Vaatii hirveästi energiaa. Jo vanhojen, hyvien ihmisten näkeminen vaatii tsemppaamista. Samalla heistä saa voimaa, samalla ei jaksaisi. Ei jaksaisi murtua, mutta ei jaksaisi pysyä koossakaan. Tahtoisi vain omaa aikaa. Aikaa jona maailma pysähtyisi, minä pysähtyisin.