Olo on hieman haikea. Selasin läpi 2007-2008 karviskalenterin. Samaan aikaan hymyilytti ja suretti. Hymyilytti jotkin muistot, suretti kuinka hylkäsin senkin kalenterin syyskuun jälkeen. Oon latonu puita ihan innoissani. Sentään jotain, jota osaan.

Ihan typerät asiat jää junnaan tyhjäkäynnille. Vähän ku astuis koiran paskaan jatkuvalla syötöllä. Niin turhaan, niin turhaan. Miksi mun pitää olla niin herkkä ja ajattelevainen? Miten ois paksumpi nahka ja lobotomia. *huokaus*

Haluttas maalata. Roudasin jopa vanereita siihen hommaan. Mutta ku haluttais ulos tekeen sitä ja siellä joko sataa tai on kylmä. Tai sekä että. Plääh. Mutta muistin sentään maalit tällä kertaa.