Joskus sitä miettii olisiko voinut valita toisin? Onko pakko rypeä pohjamutien kautta? Onko pakko ottaa turpiin monen monta kertaa, jotta voisi sanoa kokeneensa ja pohtineensa tarpeeksi sanoakseen jotain?

Viime aikoina (puolen vuoden/ vuoden sisällä) olen alkanut pelätä pimeää. Tai en sinänsä pelätä, mutta tuntemaan oloni turvattomaksi yksin pimeässä. Iso omakotitalo, ei ääntä, ei valoa. En tiedä mitä pelkään. Liikaa rikossarjoja kai. Tai sitten hiljaisuudessa kuulee omat ajatuksensa.

Mutta mietin nuita rikossarjoja ja niiden paljoutta. Onko tarkoituksena luoda turvallisuuden vai turvattomuuden tunnetta. Yleensä pahantekijät jäävät kiinni, mutta mielikuva ihmisten julmuudesta ja järjettömyydestä jää.