Jos nyt vihdoin joutais ja jaksais vastata. Tulin kyllä tekemään opiskelujuttuja, mutta olen tehnyt kaikkea muuta. Tyypillistä.

 

kuuluu vähän sekavaa, toisaalta ei suurempia valittamisia, 
toisaalta ärsyttää ja väsyttää ihan vain tottumuksesta. 

 

Uusia oivalluksia ei juuri ole siunaantunut

 

Postikortti tuli perille. Oli ihana, kuten aina. hih. 
Postin lähettäminen on yllättävän vaikeaa ja kallista.
 Mutta siitä huolimatta aion jatkaa sitä hamaan loppuun asti, 
ainakin silloin kun muistan ja jaksan. Ai niin ja kanadaan 
lähettämäni kirje ei ole mennyt perille, mutta muut ilmeisesti kyllä. 

 

No jaa. Tiedä sitten olenko säästynyt paljolta, mutta helpottaahan 
se joitain asioita, ettei lapsukaisia ole jaloissa juoksentelemassa. 

 

Saa nähä mihin elämä vie, suunnitteli sitä kuinka paljon tahansa. 

 

Toisaalta tekis mieli käydä siellä, toisaalta ei jaksais tai ehtis. 

 

Vai että päätit siirtyä naisiin, mielenkiintoista. 

 

Vihahan on motivaatio siinä missä mikä tahansa muukin ryhtyä toimimaan. 

 

Niin kostohan on toki fiksumpi tapa kuin eroaminen. Parantaa omaa 
sydäntä niin kovin ja opettaa lapselle ihmissuhdetoiminta tapoja. 
*huomaa sarkastinen äänensävy*

 

”vielä: olen aina ihaillut sua ja  

toivottavasti löydät itsekin itsestäsi sitä ihanuutta mitä minä näen.  

olet mahtava ja voit elämälläsi mitä vain, joten älä tyydy niin vähään  

kuin minä.”

 

Plääh. Mutta kun ei ole voimavaroja pyytää enempää. Ja tiedä siitä ihanuudesta. 

 

”taidan vetäytyä nunnaluostariin vähäksi aikaa ja odotella että  

löytäisin taas tasapainoisen puolen itsestäni, sillä niiinkuin  

pelkäsin, hän onnistui saamaan sen sijoiltaan.”

 

hehe. nunnaluostarit on yliarvostettuja paikkoja. tai no en ole 
koskaan kokeillut, vain uhkaillut. Elämä on vähän sellaista, 
että joskus menee sijoiltaan. 

 

Elämä on kovaa. Onneksi kohta saa mielialalääkkeet ja terapiaa. 
Ehkä se tästä sitten tai ei. En tiedä.