Törmäyskursseja 27.10.2009

 

Toistaiseksi olo on pääosin ok. välillä nukuttaa ja unirytmit on tällä
hetkellä ihan päin seiniä, mutta elämä on. Sitten taas tulee hetkiä,
jolloin tulee entistä suurempia törmäyskursseja, yleensä teatterin
lavalla. Tilanteita joista on vaan pakko lähteä kävelemään kun muuri
nousee eteen eikä pysty sillä hetkellä kommunikoimaan tai käsittelemään
asiaa.

 

Sain tentin läpi ja palautin vihdoin laadullisen tutkimuksen
luentopäiväkirjan. Kolmas kerta näemmä toden sanoo. Toiseen tenttiin
ilmottauduin, kandia jatkoin ja luennoilla istun. Pdi sain 20, puolet
vähemmän kuin keväällä. ehkä se tästä.

 

Puhumattomuus on opittua. Se on selviytymis/välttelykeino.
Mielenkiintoista sinänsä on mistä sen on oppinut ja miksi varsinkin kun on
muuten verbaalisesti lahjakas eli sinäänsä ei pitäisi olla mitään
ongelmaa, mutta..

 

Niin. jotain tulee aina opittua, mutta ilman opintopisteitä se ei kelaa
lämmitä. onneksi tarvii vain puhelinsoiton lääkärille jos ja kun kela
minua lähestyy.

 

Mutta valokuvia olen tosiaan teettänyt viime aikoina varmaan 600-700
ainakin. osan itelle, osan porukoille, osan ties kelle. mutta niitä on
ollut mukava selailla. on se paperinen kuva kuitenkin niin konkreettisempi
kuin näyttöruudulla. odottelenkin innolla että pääsen tänään kotiin
albumeita selaamaan ja järjestämään.