Ois se elämän miehen paras olla aikamoinen mies.

          Kun sitä näin kauan joutuu ootteleen.

 

Vaikka onhan sinkkuudessakin puolensa. 

 

Ei vain jaksais olla enää yksin. 

Kaipais jonkun, jonka syliin käpertyä. 

Jota silittää ja lohduttaa. 

Joka ois siinä.

Rakastas. 

Kattos sillä katseella:

”en ymmärrä sanaakaan mitä sinä vaahtoat, 

mutta minä rakastan sinua silti tai paremminkin siitä huolimatta.” 

 

Mutta kun ei.

 

 Disney unelmia vaan kaikki. 

Todellisuudessa käteen jää vaan piikkilanka-aita,

                                                                        joka repii kädet haavoille.