juu... ei oo taas tämä päivä menny ihan putkeen.. aamulla ois
luonnollisesti tehny mieli jatkaa unia ku kello soi 7.25.. nahkatöissä
värjäsin yhen sikavuoren väärältä eli lihapuolelta joten ei muuta ku
uudestaan.. ja juuri huomasin et mun ois pitäny vetää ne yhet viilot
siihen prkl nauhaan et saisin punottua sen viikonlopun aikana..
toisaalta.. en oo kyl viel päättäny kuinka pitkät niiden edes tulee olla..
ja ai niin ku viikolla aattelin et jes pääsen viikonloppuna rauhassa
jatkaan nahkatöitä niin eiköhän kankaanpainannan ope tuumaa, et niissä
tiloissa on joku hiton seminaari.. et voihan sieltä tavaroita
hakea ja työskennellä muualla, mut ei just siellä... 

no ei olla vielä edes
päästy alkuun... aattelin vaan lähteä vähän happihyppelylle keskustaan ja
katteleen niitä tilpehööripaikkoja jotka menee normaalisti 17.00 tai
jotain sinne päin kiinni.. ku normaalipäivänä ei kerkeä, mutku pe loppuu
koulu jo 13.15 niin sit kerkeää.. tarkotuksena ei ollu ostaa varsinaisesti
juurikaan mitään.. juu en edes halua ajatella kuinka paljon loppujen
lopuksi meni rahaa enemmän tai vähemmän hyödylliseen ja hyödyttömään
tavaraan... anyway ei kannata yrittää yhtä aikaa kantaa toisessa kädessä
kahta muovipussia ja yhtä paperipussukkaa ja olkalaukkua, joka ei
tietenkään pysy olkapäillä... ja syödä toisella kädellä jäätelöä.. ai niin
eikä tietenkään voi unohtaa samaan aikaan puhaltavaa tuulta, jonka
ansiosta lippiski on lähteä lentoon.. 

ja niin nostinhan tänään rahaa
uudella pankkikortilla ku se uusittiin.. no.. ensinnäkin olisin muistanut
uuden tunnuskuvun väärin.. mutta onneksi tarkistin sen enkä luottanut
muistiini.. sitten tämä pieni kiva homma ku edellinen kortti oli siruton..
no luonnollisesti sitä tuli muutaman kerran yritettyä ujuttaa epähuomiossa
siihen  siniseen aukkoon vaikka se piti tunkea siihen keltaiseen.. no
niistä vahingoista oppineena toki osasin laittaa uuden sirullisen kortin
suoraan siniseen aukkoon.. mutta.. kun keltainen aukko syö sen kortin
kokonaan niin sirua lukiessa se kortti jää hieman näkyviin.. kiireisenä
yritin tietysti tunkea sitä korttia sinne kokonaan jolloin se ainakin
kaksi kertaa keskeytti sen toiminnon, kunnes vihdoin tajusin mistä on
kysymys.. eikä takanani tietenkään ollut jonoa.. niinpä niin.. mitäs
vielä... 

niin juu.. sit ku lähin niitä kasseja raahaamaan asuntoon asti.. 
hoksasin jossain vaiheessa viksuna tyttönä et siitähän menee se yx
oikopolku... no... se menee yhden pellon halki eikä tietenkään käynyt
mielessänikään et kyseisen maan omistaja oli hieman raivaustöissä ja
tietysti laittanut jumalattoman kasan oksia juuri polun esteeksi.. siinä
vaiheessa otti jo niin lahjakkaasti päähän, et mietin mielessäni et en
saatana vieköön käänny takasin vaan kiersin viereisen pusikon kautta
kunnes huomasin, että pellon ja minun välissä menee pieni ojan tapainen..
just sellanen josta ei oikein osaa sanoa minkä kokoinen oja se on ja onko
siellä kuinka paljon siellä on vettä.. no onneksi löysin kuivan kohdan
josta pääsin yli... 

no sitten ruuan jälkeen lähdin reippaana tekemään
koepalaa punontaa varten.. erinäisten pienten unohdusten ja laiskuuden
johdosta totesin, että paksu nahka kannattaa tosiaan ohentaa jos meinaa
saada siihen reiänkin jollain ilvellä.. siinä vaiheessa alko kyllä olla jo
sellanen olo, et kohta pääsee itku. En ensin meinannu saada siihen reikää,
mut ku sitä punsselia tarpeeksi lujaa ja tarpeeksi monesti hakkas sillä
vasaralla niin tulihan siihen reikä... oikeassa työssä ohennan kyllä ihan
suosiolla vaikka se tylsää ja vaarallista hommaa onki... tuppaa oleen
sormet vaarassa ku sopivassa mielentilassa alkaa suutarin veitsiä
heilutella... 

no on tänään sentään jotain hyvääki sattunu.. sain vihdoin rullaverhon
ihan ite ylös.. ku oon hieman vierastanu sitä sen jälkeen ku sain sen
ekana iltana jumiin.. ja ku merja kysy et jääkö mulla tänne ketään
kaveriksi niin mira tuumas et onhan sillä aina se mielikuvituskaveri jolle
se puhuu jatkuvasti.. :) hups.. tuppaa oleen tapana mutista itekseen
silloinki ku ei varsinaisesti olis tarkotus.. heh.. toisaalta ihan hyvä et
kämppis on sellanen joka asuu oikeesti suhteelisen lähellä ja lähtee aina
kotiin viikonlopux niin saa olla omissa oloissaanki välissä...jokohan
siinä olis tärkeimmät.. niin ihanaa ku täällä saa soitella tuota
juhlasalin pianoa.. :)