Ja tässä tulisi taas yksi tälläinen persoonaton sähköposti, joka raapaisee vaan pintaa viime aikojen tapahtumista..... mutta parempi kai se on kuin ei mitään.. ehkä... ja asiaan...

 

Erään esseen Lähdeaineistoja lukiessani törmäsin lauseeseen, joka varmaankin tiivistää koko opiskelun ytimen....: ”Erityisesti multidimensionaaliset ja nonlineaariset hypertekstijärjestelmät voivat välittää huonosti strukturoituja aspekteja tiedon alueilta ja edistää kognitiivisen fleksibiliteetin tavoilla, joita traditionaalisit oppimisympäristöt eivät sisällä.” Jep, jep... ei mitään syytä huoleen jos et ymmärtänyt yhtään mitään tuosta siansaksasta.. en nimittäin minäkään... ;) ihan liikaa sivistyssanoja minun makuuni.. sen sijaan seuraava tekstinpätkä pisti taas mietiskelemään...:

 

”Lähdet tutkimusmatkalle etsimään, kysymään, erehtymään ja löytämään. Hyödyttömältä vaikuttava harhailu, ikuisuuskysymysten pohtiminen ja totuuden etsintä on olennainen osa aidon tieteellisen opiston toimintaa. Opisto-opiskelussa tärkeää on se, että osallistuu ja yrittää.

Tärkeää ei ole lopputulos, "oikeat" vastaukset ja ratkaisut. Päinvastoin virheet ovat osa kehityksen taipaletta.” Nyt alko kuulostaa paremmalta... ;) ja nyt, kun joku pohtii, et mix ihmeessä kirjotan tällästä, niin voisin tuumata, että juuri sen takia, että saisit pohtia sitä... ja eihän minun ajatuksissani ole ennenkään ollut päätä eikä häntää.

 

Tähän väliin voisi tuumata tapauksen viime talvelta kun näytin Miralle (viime vuoden kämppikselle, puolen vuoden yhdessä elon jälkeen) kaksi magnettia ja kysyin jotain tyyliin mitähän nämäkin kertovat minusta..... Toisessa pällistelee kirahvi ja sen vieressä teksti: ”älä yritä ymmärtää

minua, rakasta vain.” Toisessa puolestaan koira aurinkolasien kera: ”tiedän, että elän omassa

maailmassani, mutta ei se mitään, minut tunnetaan siellä.” Mira vain tuumas hymyillen, et ehkä noi sopii sulle. Mutta mitäs sinä siellä hymyilet... :)

 

Mutta sitten lukemaan edellinen maili, että mistäs asioita sitä pitäs muistaa kertoa... Hui.. pitäs muistaa jopa 2kk päähän... no jospa sitä itelleki selkenis mihin se aika on hävinny ku tuntuu et varsinaisesti mitään ei oo tehny, mut silti on koko ajan hirveä kiire... noh...  kuluneen kahden kk aikana olen viettänyt jopa 2 viikonloppua kaupungissa, kun jotenkin kummasti aina löytyy jokin motiivi lähteä käymään Kotona. Siitä huolimatta huomasin juuri että sinä aikana en ole viettänyt yhtään päivää aamusta iltaan kämpillä.. aina on ollut jossaki luuhaamassa, jossei muualla niin haahuilemassa koululla hyödyntämässä langatonta nettiyhteyttä ja uutta kannettavaa. :) Jep, kämpillä ei toistaiseksi ole nettiä, kun en ole sitä jaksanut hankkia kun ajattelin sen olevan vain

väliaikainen ratkaisu. Ja niinhän se onkin. Kuun vaihteessa nimittäin muutan taas... melkein koulun viereen..

 

 kahen hengen solu tällä kertaa, eikä tulevasta kämppiksestä vielä mitään hajua. Mutta on siinä

netittömyydestä ollut hyötyäkin.. on nimittäin ollut pakko vaivautua sinne ihmisten ilmoille, kun muuten olisi saattanut jumiutua koneen ääreen kun suurin osa kursseista on ollut verkkokursseja eli ei juurikaan luentoja, joilla pitäisi persettään puuduttaa. Kaikessa on aina puolensa. Sitten pieni välihuomautus, että kalenterini muistuttaa lähinnä lasten värityskirjaa.. aina eri värisellä kynällä kirjottanu jotain kiireessä ja sit toisella sutannu sen yli ja noh itelläki meinaa olla vaikeuksia saada

selkoa mitä sitä on touhuillu.. varsinki ku huomasin, etten olekaan merkinnyt kaikkia oleellisia menoja...

 

hm... niin syntymäpäivänäni joka tosiaan oli ja meni, oli alunperin tarkoitus lähteä vaihteeksi oikeasti juomaan.. niinpä niin.. yhteen väliin en sitten ollut lähössä ollenkaan ja lopulta lähin sekä pe että la iltana... kuskiksi... :) mut ihan jees oli.. oudoista asetelmista huolimatta ja lapsuuden traumojen kohtaamisista... mutta ei niistä sen enempää.. ma 9.10 oli sit se valtakunnallinen

mielenosoitus opintorahan korottamiseksi ja tulihan sinne matkaanki eksyttyä ja ihan oli ihan hassua koko touhu... :) Eka tenttiki oli sit perjantaina 13.10.. kaiken lisäx viime hetken hyvin alkanut lukemisinto sai hetkeksi topin kun katri soitti edellisenä iltana että milloinkas sopis yläasteen luokkakokous.. siitäkin huolimatta kyseinen tentti meni läpi ja tulokseksi tuli 3. :) 

 

 mutta sitten tähän luokkakokous hässäkkään, joka sitten lopullisesti oli la 21.10.. paikalla oli lopulta jopa viisi ihmistä. mutta ottaen huomioon luokan alkuperäisen pienen koon niin olihan meitä jopa kolmasosa paikalla... :) Kaikessa surkuhubaisuudessaan ilta oli varsin onnistunut.

Oli hassua, että ennakkoon ajattelin, että on vain yksi ihminen meidän luokalta jota en haluaisi nähdä... loppuillasta kuitenkin totesin että oikeastaan en kaipaa siitä luokasta kuin kolmea ihmistä. Ei sillä, että minulla olisi loppujakaan vastaan mitään, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkotan. Te olitta mulle tärkeitä jo silloin, olette edelleen ja tulette aina olemaan riippumatta siitä kuinka kauas maailmojen tuulet meitä kuljettaa. Hittolainen että olin hukassa lukioon mennessä, ku P lähti muualle kouluun. K ja J meni rinnakkaisluokalle, ja puolen vuoden päästä J hävis maisemista. Mutta joo ennenku menee liian nyyhkyksi niin seuraava aihe... :)

 

Ja teille kaikille muilleki haluan sanoa, et seuraavan kerran ku aatteletta jotain vanhaa ystävää et

pitäskö sille lähettää viestiä tai soittaa et mitä toiselle oikeesti kuuluu, niin hyvät ihmiset tarttukaa siihen puhelimeen ja soittakaa tai menkää käymään. :)

 

Sitten päästäänkin viimeisimpään törttöilyyn autolla... joka sattui tuossa ti aamupäivällä 14.11., ku olin tulossa taas kotoa. Cittarin rampissa siis ennenkuin liityin nelostielle, niin onnistuin sit pyöräyttään auton ympäri siis, niin et keula osotti yhtäkkiä tulosuuntaan. Auto siis lähti

käsistä (lieneekö sitte syynä ollu tien liukkaus, liian suuri tilannenopeus vai joku muu kuljettajan kämmi.. siitä en ole vielä varma..), ja kerkesin jo ajatella, et niin sitä mennään taas keula edellä pusikkoon siis sisäkurviin.. mut yllätyksekseni selvisin vain säikähdyksellä kun tuijottelinki yhtäkkiä vaan väärään suuntaan. Ei onnex ollu muita autoja takana. Suojelusenkelit taas hereillä. Siinä sit peruuttelin auton oikein päin ja jatkoin matkaa. Hiukkasen kädet tärisi ja pientä shokin poikasta lykkäs mut sellasta sattuu. Oli kyl aika villi kokemus, en silti suosittele kokeilemaan perässä. ;)

 

Jeps, huomenna ois sitte yhet pikkujoulut... ja mistäs arvasit et lähen autolla... ;)

Asiasta kolmanteen sadanteen, tuli tuossa mieleen ku jokin viikko sitten katselin viime vuonna otettuja kuvia ja tuli niin pirskatin kova ikävä sinne. Ikävä koko sitä paikkaa ja niitä ihmisiä siellä. Noh, onneksi osan heistä näkee pitkästä aikaa la käsityömessuilla. Se vain tarkottaa sitten taas sitä, että pääsee myöskin viettämään taas pe ja la yön junassa sinne ja takas. Varsinainen memorylane... ;) Ja siinäpä kai ne tärkeimmät tai vähemmän tärkeämmät kuulumiset mahto ollaki... ainaki suurin piirtein sinne päin...

 

P.S. Mulla on ikävä teitä kaikkia, mutta ku aikaa on niin vähän ja tehtävää niin paljon... Törmäillään. :) *iso halaus