Tässä yön pimeinä tunteina ajattelin alkaa runoilemaan, kun en untakaan
saa. Ensinnäkin haluan sanoa, että olet ihana. En sano sitä läheskään niin
usein kuin pitäisi, mutta eihän tyypillinen suomalainen sellaista turhaan
sano. Pelkään kai, että sana "ihana" kuluisi puhki, jos alkaisin
käyttämään sitä arkipäivän sanastossa. Sen sijaan, että muistaisin kiittää
sinua joka kerta, kun saat minut hymyilemään tai miettimään "wau miten
osaatkin tehdän tuonkin asian noin hyvin", hymyilen vain sisäänpäin ja
oletan että ymmärrät telepaattisesti kiitollisuuteni. Hölmö minä. Harvoin
muistan kiittää sinua kaikkein oleellisimmasta eli siitä, että olet
olemassa. Siitä, että sulostutat elämääni olemalla juuri niin
epätäydellisen täydellinen kuin vain sinä osaat omana itsenäsi olla.
Vaikkakin tekniikan aikakautena pystyy samat sanat lähettämään usealle
kerralla, ei se toivon mukaan haalista niiden merkitystä juuri sinulle.
Jokainen jolle tämän viestin lähetän on muokannut elämääni tiettyyn
suuntaan. En olisi minä jos en olisi koskaan tavannut sinua. Osan olen
tuntenut jo vuosikausia, osan vain hetken verran. Riippumatta yhteisestä
ajasta jokainen on minulle omalla tavallaan tärkeä. Mutta ennenkuin tämä
menee liian siirappiseksi toivotan hyvää päivän jatkoa!Mutta älä unohda,
että olet ajatuksissani, vaikken minä sitä joka hetki muista kertoa.
Kommentit