Tässä yön pimeinä tunteina ajattelin alkaa runoilemaan, kun en untakaan

saa. Ensinnäkin haluan sanoa, että olet ihana. En sano sitä läheskään niin

usein kuin pitäisi, mutta eihän tyypillinen suomalainen sellaista turhaan

sano. Pelkään kai, että sana "ihana" kuluisi puhki, jos alkaisin

käyttämään sitä arkipäivän sanastossa. Sen sijaan, että muistaisin kiittää

sinua joka kerta, kun saat minut hymyilemään tai miettimään "wau miten

osaatkin tehdän tuonkin asian noin hyvin", hymyilen vain sisäänpäin ja

oletan että ymmärrät telepaattisesti kiitollisuuteni. Hölmö minä. Harvoin

muistan kiittää sinua kaikkein oleellisimmasta eli siitä, että olet

olemassa. Siitä, että sulostutat elämääni olemalla juuri niin

epätäydellisen täydellinen kuin vain sinä osaat omana itsenäsi olla.

 

Vaikkakin tekniikan aikakautena pystyy samat sanat lähettämään usealle

kerralla, ei se toivon mukaan haalista niiden merkitystä juuri sinulle.

Jokainen jolle tämän viestin lähetän on muokannut elämääni tiettyyn

suuntaan. En olisi minä jos en olisi koskaan tavannut sinua. Osan olen

tuntenut jo vuosikausia, osan vain hetken verran. Riippumatta yhteisestä

ajasta jokainen on minulle omalla tavallaan tärkeä. Mutta ennenkuin tämä

menee liian siirappiseksi toivotan hyvää päivän jatkoa!Mutta älä unohda,

että olet ajatuksissani, vaikken minä sitä joka hetki muista kertoa.