tehtäviä ja pudotuksia vaan suorittaa joku ylempi taho, joka nauraa kippurassa katsellessaan kuinka asiat sulkeutuvat juuri nenämme edestä. Yksi meistä uskaltautui etsimään kauppaa lähistöltä. Löysikin kyllä kyseisen osoitteen, mutta tilalla oli päiväkoti. Oli kuitenkin jo niin pitkällä, että päätti kävellä kaupunkiin. Samalla meille jäi tehtäväksi etsiä kauppaan toisesta suunnasta. Löysimmekin autokauppoja ja tietokonekaupan ihan nurkan takaa, mutta ruokaa ei niistä löydy.

Kaupungin matkaajamme sai kuitenkin tärkeimpiä ruokatavaroita rahdattua kotiin. Tietysti juuri kun hän oli päässyt kaupunkiin, hän huomasi että linja-autot kulkevat sittenkin. Ei kait siinä sitten muuta kuin uudestaan kaupunkiin. Meidän ensimmäisenä päämääränämme oli kirjasto, joka piti olla ihan pysäkin vieressä. Kuinkas ollakaan linja-auto lähtikin toiseen suuntaan ja päädyimme toiselle puolen kaupunkia. Suuntasimme edelleen kirjastoa kohti, kuljimme vain muutaman kaupan läpi.  Kauniita ja ihania asioita näkyi hyllyillä. Mutta kun pysähtyi miettimään, että se pitäisi jaksaa rahdata vielä laivaan ja junaankin, niin usein asia jäi hyllylle. Lopulta pääsimme lähelle kirjastoa ja meille selvisi miksi linja-auto ei kulkenut toivomaamme suuntaan. Johtuisikohan vaikka siitä, että koko tien leveydeltä oli rakennustyömaa. Ja juuri kun kerkesimme kirjaston infotiskille, nainen tiskin takana ilmoittaa, että tänään suljemme aikaisemmin eli juuri nyt.

Sitten taas herää kysymys käsitteen määrittelystä. Tarkoittaako täysin kalustettu kolmea lusikkaa? Eli ainakin yhden aterian selviää tiskaamatta, ehkä. Ja missä ovat sellaiset pienet itsestään selvyydet kuten internet, vedenkeitin ja mikro, puhumattakaan sähkövatkaimesta tai digiboxista. Tv kyllä näkyy men på svenska ja yhtään lasten ohjelmaa ei ole sattunut tielle. Eipä sillä, voimmehan aina huvittaa itseämme tekemällä itse eläinmuistipelin. Josta tulee seuraavana päivänä lisäuunokortit, joiden merkitys vaihtelee lähinnä lasten kädessä olevien korttien mukaan.

Ai niin mainitsinko jo keittiön lampun olevan kiinni kahdella narulla tiskikaapissa? Ja tapettien irvistelevän kulmista ja riemunkirjavista naulan jäljistä. Ilmeisesti jokainen asukas on halunnut asettaa taulunsa hieman eri kohtaan. Mutta ei hätää, valituskirjelmä on tehty ja kuulemma edellinen asukas on muuttanut hieman myöhässä eli noin pari tuntia ennen saapumistamme, joten kalustus on vielä kesken. Saa nähdä jatkuuko elämä autiolla saarella ensi viikollakin samanlaisena vai saammeko uusia luksustuotteita helpottamaan elämäämme. Joiden olemassa oloa osaamme taas arvostaa ehkä viikon ja sitten kiroamme taas elämäämme.